Muutama yö sitten näin unta tuntemattomasta paikasta. Se oli pieni saari jossakin keskellä valtamerta. Saapuessani huomasin, että siellä ei ollut ajantajua. Itse asiassa kaikki oli siellä ainaisessa dynaamisen muutoksen vallassa. Mikä paikka tämä oli? Keitä olivat nämä ihmiset, jotka asuivat täällä?
Se näytti olevan Muu-maa. Paikka, jossa identiteetit soljuivat ja muuttuivat alinomaa. Kansalliset ja uskonnolliset symbolit vaihtoivat keskenään paikkaa, ja tiheään käyvien vierailijoiden ei auttanut muuta kuin pitää merkityksiä vain väliaikaisina ehdotuksina, jolloin asioiden erot ja todellinen paikka jäivät epäselviksi.
Israelilaisena taiteilijana havahdun usein käsittelemään identiteettiä ja maahan kuulumisen tunnetta. Työni perustuvat erilaisiin käsitteellisiin manipulaatioihin, jotka pyrkivät tutkimaan kollektiivisen muistin ja kansalaisuuden mekanismeja suhteessa identiteettiin. Toisin sanoen etsin juuriani pakenemalla niiden luota. Viimeisessä Kuvataideakatemian tutkimuksessani keskityin ensisijaisesti eskapismiin taiteellisena keinona.
Escapology tarkoittaa kahleista tai ahtaista tiloista pakenemisen oppia, jota on harjoittanut moni esiintyjä historian saatossa. Alun perin kahleista pakeneminen ei ollut yksistään mikään varsinainen ohjelmanumero, vaan se tehtiin salassa illuusion luomiseksi esimerkiksi katoamistempun yhteydessä. Voidaan sanoa, että kahlekuninkaat (eng. escape artists) ovat luoneet esityksensä pakenemalla vaikeasta tilanteesta. Taian tai illuusion avulla he onnistuvat vapautumaan heitä vangitsevista esteistään, mikä jättää yleisön ällistyneen hämmennyksen tilaan.
Todellisuuden kahleiden kuningas, Eskapistitaiteilija (eng. Escapist Artist), on sen sijaan tutkimuksessa ja taiteessa käyttämäni vertauskuvallinen hahmo. Hän on jatkuvalla etsintämatkalla omaa identiteettiään ja juuriaan kohti, toiveenaan löytää oma paikkansa maailmassa.
Jokin aika sitten sain kutsun osallistua Puolan juutalaisten historiallisen museon eli Polin-museon residenssiohjelmaan ja suunnitella puolalaisiin juuriin liittyvä taiteellinen työ. Tällä kertaa Eskapistitaiteilija päätti palata äiti-Puolaan. Hänen esi-isänsä olivat paenneet Puolasta toisen maailmansodan aikana ja koettivat unohtaa eurooppalaisen menneisyytensä ja ottaa tilalle ”uuden juutalaisuuden”. He etsivät parempaa tulevaisuutta itselleen ja lapsilleen, jotka olivat selvinneet holokaustista.
Tätä taideteosta varten Eskapisti oli siis tehnyt päinvastaisen muuttoliikkeen ja palannut Puolaan. Tavoitteena oli paeta Israelin menneisyydestä, saada tilalle parempi, turvallisempi paikka ja palata omille juurilleen. Sinä aikana kun Eskapistilla oli oleskelulupa, hän kävi läpi niin asianajajat, valtion viranomaiset kuin kadunmiehetkin ja yritti saada heidät vakuuttuneiksi siitä, että hän voisi olla taas aito puolalainen. Hän ei toivonut mitään muuta kuin palata Äidin helmoihin.
Onko ihmisellä todella juuria? Vai oliko Eskapisti kenties tuomittu olemaan irrallinen oksa koko loppuelämänsä, etsien Muu-maata, johon kuulua?
Itay Ziv on kuvataiteilija-animaattori ja taiteentutkija, joka tekee työtä mm. valokuvauksen, elokuva-alan ja uusmedian parissa. Hän on tällä hetkellä kuvataiteen alan tohtorikoulutettavana Kuvataideakatemiassa. Hän asuu ja työskentelee Tel Avivin ja Euroopan välillä.