Mitä kummaa? Jotkut kantavat vettä ämpäreillä Flow-festivaalin yleisön seassa. Ämpärit tyhjennetään neljään lasten kahluualtaaseen. Valkoisiin teepaitoihin, kukkaseppeleisiin ja puunlehviin pukeutuneet nymfit ampuvat vesipistooleilla vodkaa kantajien suihin palkkioksi.
Meneillään oli Nussivat Pääskyset -ryhmän performanssi Vesihauta, joka oli yksi osa Taideyliopiston laajaa ohjelmaa Flow-festivaalilla.
”Mietimme usein ajankohtaisia aiheita, mutta ne jäävät esityksissä taustalle. Tämä sai alkunsa Välimereen hukkuvista pakolaisista. Siitä jäi jäljelle vesi ja hukkuminen”, sanoo Milla Martikainen, joka opiskelee Teatterikorkeakoulussa valosuunnittelua.
Esityksen lopuksi naiset valelivat itsensä kuohuviinillä ja upottautuivat kukin omaa altaaseensa.
Nussivat Pääskyset aloitti esiintymällä kavereiden bileissä. Julkisesti ryhmä on esiintynyt muutaman vuoden, muun muassa Ruisrockissa viime vuonna. Performanssi on heille harrastus. Martikainen
Yleisölle yllätyksiä
Taideyliopiston ohjelmistoon Flow’ssa kuului Taidelaboratorio, jossa oli ääniveistoksia, konsertteja, videotaidetta ynnä muuta, performansseja festivaalialueella, konsertteja Voimala-rakennuksessa ja lasten työpajoja sunnuntaina. Kaikkiaan mukana oli kymmeniä taiteilijoita.
”Tarkoitus oli tuoda taidetta uuteen ympäristöön ja tarjota yleisölle yllätyksiä. Flow’lla on perinteitä poikkitaiteellisuudessa, joten tämä sopi sinne hyvin”, Kuvataideakatemian tilallisuuden ja näyttelysuunnittelun professori Barbara Vanderlinden sanoo.
Vanderlinden oli mukana suunnittelemassa konseptia. ”Tarkoitus oli myös luoda yhteisöllisyyttä Taideyliopiston eri laitosten välille”, hän toteaa. Kuraattorina toimi Jarkko Räsänen.
Flow’n Taidelaboratorion teosten joukossa tutisee Emma Jääskeläisen Cheeks, takapuolta muistuttava veistos, joka reagoi samassa tilassa esitettävään musiikkiin ja muihin ääniin.
Cheeks on tarkoituksellisesti hieman epäsymmetrinen ja muodoltaan vähän epämääräinen. Jääskeläinen haluaa yleisön itse päättävän, onko se takapuoli vai jotain muuta.
”Minulla on ollut pitkään unelma pyllymerestä, jossa sata samanlaista veistosta liikkuisi musiikin eri taajuuksien mukaan. Teen myös itse musiikkia ja olen miettinyt, miltä äänet näyttävät”, Kuvataideakatemian kuvanveistolinjalla opiskeleva Jääskeläinen sanoo.
Uudet asiat kiinnostivat
Flow’n ohjelmassa päärooli on musiikilla, mitä myös Taideyliopisto tarjosi, tosin erilaista kuin päälavalla. Sibelius-Akatemian kamariorkesteri NYKY Ensemble esitti italialaisen Fausto Romitellin (1963–2004) teoksen An Index of Metals.
”Siinä klassisiin soittimiin yhdistyy muun muassa videoita, elektronista musiikkia ja sähkökitara. Ja kaikki soittimet on vahvistettu. Monesta paikasta ei löydy edes teknistä asiantuntemusta tämän esittämiseen”, Mureddu Libero sanoo. Hän on valmistunut Milanossa säveltäjäksi, mutta opiskelee Sibelius-Akatemiassa musiikkiteknologiaa. Hän on johtanut NYKY Ensembleä alusta asti, vuodesta 2009.
Noin 50-minuuttisen An Index of Metalsin kamarimusiikki vaihteli hiljaisuudesta myrskyyn ja vimmaan. Enimmäkseen abstraktit videot rakensivat tunnelmaa. Välisoitossa oli pätkä Pan Sonicin kokeellista elektroa, joten siinä on Suomi-yhteyskin.
”Ihmiset olivat ilahduttavan kiinnostuneita uusista asioista”, summa Libero.
Hänen havaintonsa sopii taideohjelmistoon yleisesti. NYKYn konsertti oli lähes koko ajan täynnä, ihmiset osallistuivat Nussivien Pääskysten performanssiin, ja Taidelaboratoriossakin kävi tasainen virta väkeä.
Flow Festival järjestettiin Suvilahdessa 14.-16.8. Taideyliopisto toimi taidekokonaisuuden pääyhteistyökumppanina.
Harri Römpötti on kulttuuriin erikoistunut vapaa toimittaja.
The post Eihän tämä ole rockia! appeared first on IssueX.