Wikipediasta löytyy määritelmä, että ”leikki on varsinkin lasten mielihyvänsävyistä toimintaa ilman tietoista hyötytarkoitusta”. Oman muusikonpolkuni alkutaival oli tuollaista toimintaa. Toki soiton harjoitteluun liittyi työtäkin, mutta varsinainen motivaattori oli kokeileva innostus sointeihin, äänen tuottamiseen ja musiikin ilmiöihin. Iän karttuessa harjoitteluun vaadittava työkin tuntui parhaimmillaan leikiltä, kun uusien asioiden oivaltaminen ja oppiminen ilman tietoista hyötytarkoitusta antoivat ja yhä antavat harjoiteltaessa makeimmat kiksit.
Ainakin useissa germaanisissa kielissä soittamisesta käytetään samaa sanaa kuin leikkimisestä tai pelaamisesta (esimerkiksi spielen, spela, play). Englannin kielessä samaa verbiä käytetään niin leikkikaluilla leikkimisestä kuin viulunsoitosta tai jalkapallon pelaamisesta. Kuvaakohan monivivahteinen kielemme myös kansanluonnettamme: rajaamme mielellämme leikki -sanan käytön lapsiin ja puhumme aikuisten oikeista asioista muilla sanoilla.
Ensin työ, sitten leikki. Ilman ankaraa työtä ja kurinalaisuutta ei muusikko eikä taideyliopisto kykene saavuttamaan tavoitteitaan tai strategioitaan. Haluamme menestyjiksi ja kansainväliselle huipulle. Tarvitsemme tuloksia ja näkyvyyttä. Hiomme markkinointia ja tuotantoa, haluamme olla raudanlujia ammattilaisia. Jos joku ei taivu tähän muottiin, hänellä vain eväät eivät riitä tai sitten hän sortuu harrastelijoiden puuhasteluun – amatöörejähän riittää.
Olen joskus ollut konsertissa, jossa nimekkään taiteilijan tekninen osaaminen on ollut liki täydellistä, mutta musiikillinen lopputulos on ollut jotenkin kylmää ja steriiliä. Eikö mielihyvä synny pikemmin koskettavuudesta ja vuorovaikutuksesta kuin pelkästä virtuositeetista? Omalla alallani kanttorien ammattislangissa hautaustilaisuutta nimitetään joskus arkkukeikaksi. Haluavatkohan omaiset tilaisuuteensa mieluummin arkkukeikan heittävän kanttorin vai muusikon, joka aidosti ottaa taidoillaan, tekemisellään ja persoonallaan osaa suruun?
Taide vaatii työtä ja osaamista. Työkin sujuu taitajalta kuin leikki, kunhan ei unohda sitä leikkiä – ja samalla inhimillisyyttä.
Timo Kiiskinen on Sibelius-Akatemian urkumusiikin lehtori.
The post Spielen, spela, play appeared first on IssueX.