Taide ei ole teoriaa eikä käsityötä, vaan taide on vapauden, väkivallan, surun, ilon, seksuaalisuuden, myötätunnon, pelon, vihan ja rakkauden tuottamaa, jatkuvasti muuttuvaa käsitteellistä ja konkreettista synteesiä ja muotoa, joka ei edusta poliittista, moraalista tai inhimillistä näkökulmaa tarkoitushakuisesti vaan realistisesti.
Taide ei voi luvata hyvinvointia koska sen tehtävä on olla ”hyvä” ja avoimuudessaan kohdata myös pahoinvointia. William Shakespearen näytelmässä Macbeth (suomennos Matti Rossi 2004), tuleva kuningas, Macbethin murhaaman kuninkaan poika Malcolm toteaa vaativan tehtävänsä kynnyksellä, että ”paha saattaa näyttää pyhää naamaa, mutta hyvä voi vain näyttää siltä, mikä on”.
Taiteen hyvä on katsoa asioita toisin ja kirkkaassa valossa.
Taide on lahja koska taiteen kautta yhteiskunta voi kasvaa paremmin tuntemaan itsensä. Taide on lahja koska taide ei ole olemassa ilman toista, jolle voi antaa jotain, antaa jotain ystävälleen ja vieraalleen.
Aristoteles pohtii ystävyyden merkitystä matkana onnelliseen elämään. Ystävyys jakautuu Aristoteleen mukaan kolmeen kategoriaan a) hyödyn vuoksi b) nautinnon vuoksi c) rakkauden ja arvostuksen vuoksi. Kahden ensimmäisen syyn pohjalta ihminen ei rakasta ystäväänsä sellaisena kuin hän on vaan jonkin ulkoisen syyn vuoksi. Ainoa ystävyyden varsinainen muoto on kolmatta lajia, pyyteetöntä ja vastavuoroista.
Taiteella ei ole merkitystä autonomisessa itsenäisyydessään ilman vastavuoroista lähestymistä. Taiteen lahja on olla olemassa ja lähestyä ympäristöään.
Kirjoittaja Markus Konttinen on Kuvataideakatemian dekaani.
The post Taide on hyvän ja pahan lahja appeared first on IssueX.