Haluaisin vastata tähän, etten minä tiedä. Minulle karisman ymmärtäminen tarkoittaa sen määrittelemättä jättämistä. Koen, että karismaa ei pidä lokeroida. Se on meidän jokaisen oma yksilöllinen kokemuksemme, uniikki ja yksiöllinen.
Miksi karismaattista ääntä ei mielestäni voi määritellä? Siksi, että ”hyvä ääni” on aina subjektiivinen ja kontekstiin sidottu kokemus. Makuja on monia, koska me ihmisäänen kuulijat omaamme erilaiset taustat ja elämäkerrat. Koostumme erilaisista kokemuksista. Nämä kokemukset ovat muokanneet sitä, millaiset äänet koemme kiinnostavaksi, turvallisiksi, miellyttäväksi, ärsyttäväksi tai karismaattisiksi.
Se, millaisessa perheessä ja kulttuurissa kasvoimme, millaisia olivat läheistemme, meille tärkeiden ihmisten puhetyylit ja tavat, kokemukset siitä millaista ääntä missäkin tilanteessa käytettiin, ovat luoneet meille maun. Erilaiset tilanteet kaipaavat erilaista ääntä ja siksi on mielestäni vaikea sanoa sataprosenttisesti, millainen ääni missäkin hetkessä on vaikuttava.
Näiden ajatusten läpäisemänä kysyn, miten olisi mahdollista antaa vain yhtä määritelmää karismaattiselle äänelle, eikö se joka tapauksessa jäisi kapeaksi?
Voin puhua vain omasta puolestani, millainen ääni minua viehättää.
Olen puheäänen opettaja. Ympäristö jonne ihmisiä koulutan, on tällä hetkellä teatteri ja oppilaani valmistuvat näyttelijöiksi. Oivallan, että tämä tausta on kasvattanut minut mieltymään tietyn tyyppisestä äänestä ja estetiikasta.
Minulle hyvä ääni on terve ääni. Olen oppinut määrittelemään hyvän äänen siten, että se täyttää kaksi tarkoituksenmukaisuuden vaatimusta: fysiologisen ja viestinnällisen. Mielestäni etenkin näyttelijän äänen kyseessä ollen näiden kahden muuttujan ymmärtäminen on erittäin tärkeää.
Fysiologisesti hyvä ääni on tuotettu äänentuottoelimistöä vaalien.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita tylsyyttä, keskitietä tai vain ”yhtä ääntä”, ei suinkaan.
Viestinnällisesti hyvä ääni vastaa puhujan ja kontekstin vaatimuksiin. Sellainen ääni muuntuu mihin vain.
Se on tarpeeksi selkeä ja kuuluva, jotta esimerkiksi teksti tulee esille, jos näin on tarkoitus. Viestinnällinen tarve voi kuitenkin olla, ettei tekstistä saa mitään selvää. Oleellista on, että tämä on puhujan tekemä taiteellinen tai viestinnällinen valinta. Voidaan sanoa, että miellyttävää monelle on kaunis, pehmeä, täyteläisesti resonoiva puheääni, mutta karismaattista voi toisinaan olla myös käheys, karheus ja särö. Minulle hyvä ääni saa siis hetkittäin kuulostaa hyvinkin pahalta, jos se täyttää fysiologisuuden vaatimukset eli on tietoisesti tehty tekniikalla, joka kunnioittaa äänenkäyttäjän kehoa.
Minulle äänen karisma on siis sen yllättävyydessä. Äänessä, joka taipuu lähes mihin tahansa, sovinnaiseen ja epäsovinnaiseen. Hetkissä, jotka tekevät puheopettajasta tavalla tai toisella sanattoman.
Kirjoittaja Laura Sipilä toimii Teatterikorkeakoulussa näyttelijäntaiteen lehtorina erityisalanaan äänenkäyttö ja puhe.
The post Mistä syntyy äänen karisma? appeared first on IssueX.